Kysymykset

Hei, 78000 kansalaista on Malmin lentokentän säilyttämisen puolesta. Puolueettoman tutkimuslaitoksen tutkimuksen tulos oli se, että 68% helsinkiläisistä puoltaa tätä. Mikä sinun kantasi on?

- Timo Koho

Olen Malmin säilyttämisen kannalla. Olen kampanjan aikana vakuuttunut asiasta. Perusteita on monia, mm. alueen kallis rakentaminen, lentokentän käyttö ja tarpeellisuus, alueen virkistyskäyttö.

Mitä mieltä olet luonnonvarojen vähenemisestä? Eikö ruokakaupoilla voisi olla esimerkiksi mahdollisuus myydä kouluille pienellä hinnalla samana päivänä vanhenevia tuotteita, jottei ne menisi hukkaan? Näin kouluruokaan menisi vähemmän rahaa ja saataisiin siitä ehkä monipuolisempaa ja luonnonvaroja menisi hukkaan paljon vähemmän.

- Luonnon puolesta

Luonnonvarojen rajallisuus on asia, joka meidän kaikkien täytyy tiedostaa. Siksi lainsäädäntöä tulee kehittää kestävän kehityksen periaatteiden mukaan.

Ehdotuksesi ruokakauppojen vanhentuvien tuotteiden myymisestä kouluille on selvitettävä asia. Se tukisi hyvin kierrätystä. Olennaista olisi varmistaa että tuotteet ovat käyttökelpoisia ja turvallisia. Näin tietysti yleensä onkin, koska vanhentumispäivämäärät on määritelty tuotteisiin varman päälle. Päällekkäistä työtä voisi tulla logistiikasta ja siitä, miten varmistettaisiin, että kouluilla olisi riittävästi tuotteita (vanhaksi menevien tuotteiden määrää kun ei voi ennakoida). Mutta lähikoulujen kautta hoidettuna tätä varmasti olisi kehitettävissä.

Jatkona tuolle ideallesi on joissakin kouluissa otettu käyttöön vanhusten ”ruokatunnit” eli koulun lähialueen vanhukset voivat tulla alennetulla hinnalla ruokailemaan kouluun ruokatunnin jälkeen. Näin saadaan kaikki ruoka käytettyä ja vanhusten palvelut paranevat.

Ylipäätään näissä ruokatarvikkeiden turvamääräyksissä ja ruoan käsittelyyn liittyvissä kysymyksissä on paljon normeja. Niiden tarpeellisuus olisi hyvä käydä läpi ja varmistaa näin, että kaikki mahdollinen ruoka tulee käytetyksi ja luonnonvaroja ei tuhlata.

Tällaisest normien purkutalkoista Keskusta on puhunut paljon. Ajatuksena on, että kaikilla aloilla olisi hyvä tarkastella, mitä säädöksiä edelleen tarvitaan ja mistä niitä voitaisiin purkaa.

Haluan tässä kuitenkin sanoa sen, että yleensä normit ovat syntyneet kansalaisen tai kuluttajan – yleensä heikomman osapuolen – turvaksi ja siksi nämä talkoot täytyy tehdä harkiten, ettei poisteta yksilön suojaa ja oikeuksia silloin kun ne ovat tarpeen.

Mitä aiot tehdä nuorten oikeuksien eteen?

- Huolestunut Mikael

Tärkeä kysymys Mikael.

Nuoret tarvitsevat monenlaista tukea pärjätäkseen entistä monimutkaisemmaksi ja ristiriitaisemmaksi käyvässä maailmassa. Globalisaatio, tiedon määrän kasvu, jatkuva läsnäolo ja saatavuus, teknologinen kehitys ja monet muut tekijät ovat myllertäneet nuorten ympäristön ja vaikuttavat vahvasti siihen, miten nuoret määrittelevät elämänsä ja sille asettamansa odotukset. Siksi ei ole ihme, jos heillä on erilaiset tarpeet oman kasvunsa tueksi. Tilanne on uusi myös heidän vanhemmilleen.

Nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen heille tärkeiden palvelujen (esim. koulutus, nuoriso- ja liikuntapalvelut, kulttuuri) kehittämisessä on lähtökohta. Nuoria täytyy kuulla ja antaa heille myös päätösvaltaa. Esimerkiksi nuorisovaltuustoille annettu aito päätösvalta ja budjetti ovat hyvä tapa vahvistaa nuorten osallisuutta. Äänestysikärajan laskemiseen en ehkä lähtisi. Vaalikelpoinen (kuka voi asettua ehdolle) on kuitenkin kiinni täysi-ikäisyydessä, joten tästä muodostuisi outo tilanne. Seurakuntavaaleissa äänestysikärajaa laskettiin eivätkä tulokset olleet oikein hyviä.

Nuorten itsemääräämisoikeuden varmistaminen on tietysti tärkeää. Tämä on osin myös lastensuojelukysymys. Nuorten seksuaalinen häirintä on lisääntynyt, samoin jopa seksuaalinen hyväksikäyttö. Siksi nettipoliisit yms. ovat tärkeitä uusia turvan muotoja, joita tulee kehittää. Turvan täytyy olla siellä missä nuoretkin ovat.

Nuorten syrjäytyminen on iso kysymys. Tässä moni asia lähtee tietysti kodeista ja niiden kasvatuksesta. Koulu ja erilaiset palvelut voivat tukea perheitä kasvatustyössä. Kouluissa taas täytyy kaikkein huolehtia siitä, että koulukiusaaminen ja syrjintä saadaan kitkettyä. Tässä asiassa täytyy saada nollatoleranssi. Opettajat ja muu henkilökunta tarvitsee tietysti myös tukea ja koulutusta. Jonkin verran on ehkä syytä tarkentaa myös lainsäädäntöä ja muuta normistoa, että ongelmiin voidaan kouluissa paremmin puuttua.

Itse nostan nuorten kohdalla aina esille ennaltaehkäisevän työn, jota kuntien nuorisotyö tekee. Kun nuoren kasvua, itsetuntemusta ja osallisuutta tuetaan ennaltaehkäisevästi on toiminta muissakin puitteissa helpompaa. Nuorisotyö on myös tehokasta. Tästä on esim. Humakissa paljon tietoa. Nuorisotyö auttaa aina nuoria ryhmässä, mikä sekin on toteutuksena tehokasta (vrt. korjaava sosiaalitoimi, joka auttaa aina jo ongelmissa olevaa yksilöä). Erityisen tärkeää olisi kouluissa tapahtuvan nuorisotyön vakiinnuttaminen jokaisen koulun toimintaa. Sitä kautta olisi mahdollisuus tukea koko yhteisön hyvää työskentelyä ja kaikkien osallisuutta.

Oikeus koulutukseen ja opintotukeen ovat tietysti nuorten kannalta ehdottomia asioita. Siksi niistä ei saa ensi vaalikaudella leikata. Koulutuksessa on tärkeää sen laatu ja jatkuva kehittäminen. Erityisesti koulujen työelämäyhteyttä täytyy parantaa, jotta tuetaan nuorten työllistymistä. Samasta syystä myös nuorten työpajat, harjoittelumahdollisuudet ja kansainväliset vaihdot ovat tärkeitä.

Opintotukea ja opinto-oikeutta (mm. toisen tutkinnon osalta) ei saa rajata, koska jokaisella täytyy olla mahdollisuus tehdä uudelleen valintoja ja kouluttautua uuteenkin ammattiin, jos ensimmäinen menee alta. Ihminen ei ole virheetön. Kuka meistä ei tekisi elämänsä aikana valintoja, joita haluaa myöhemmin muuttaa. Pitäisikö nuoren sitten olla erehtymätän? Ei minun mielestäni.

Ainakin tällaisia asioita ajaisin nuorten osalta Mikael, jos minut valitaan eduskuntaan.

Oletko valmis siihen, että Suomi muutetaan yksikieliseksi maaksi. Säästöä tulisi 5 mrd/vuosi.

- Maa pikaisesti kuntoon

Suomi on virallisesti kaksikielinen maa ja hyvä niin. Suomen muuttaminen yksikieliseksi ei olisi edes mahdollista. Meillä on itseasiassa neljä kielivähemmistöä, joiden asiat ovat vielä hoitamatta: saamelaiset, romanit, suomalaisen viittomakielen ja suomenruotsalaisen viittomakielen puhujat. Suomen ruotsinkielinen viittomakieli on tällä hetkellä vaarassa ja sen elvytysohjelmaa tarvitaan pikaisesti. Onneksi tähän liittyvä hanke on juuri alkamassa. Tarkennuksesksi vielä, että Suomessa puhutaan itseasiassa kolmea saamen kieltä: inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea.

Tämän lisäksi Suomessa on maahanmuuton myötä monia kasvavia kieliryhmiä, kuten viron, venäjän, kiinan, somalian ja arabian kieli. Lisäksi meillä puhutaan paljon englantia, saksaa, espanjaa ja italiaa. Kaikki nämä kielet ovat meille tärkeitä kansainvälisessä kanssakäymisessä. Kielten osaaminen on myös osa elinkeinoelämämme kansainvälistymistä.

Suomi on monikulttuurinen maa ja meidän täytyy sitä sellaisena vahvistaa. Tätä kautta on mahdollista myös vahvistaa työllisyyttämme ja elinkeinoelämämme dynaamisuutta.

En tiedä mistä tuo saamasi luku on peräisin. En kuitenkaan usko moisiin säästöihin. Yksikielisyyspolitiikka on täysin väärä suunta Suomelle. Meidän täytyy olla avoin ja moniarvoinen yhteiskunta, mikäli mielimme pärjätä globaalissa maailmassa. Sen puolesta olen tekemässä työtä näissä vaaleissakin.

78 000 kansalaista on Malmin lentokentän säilyttämisen puolesta. Puolueettoman tutkimuslaitoksen tutkimuksen tulos oli se että 68 % helsinkiläisiä puoltaa. Mikä sinun kantasi on?

- Timo Koho

Olen Malmin lentokentän säilyttämisen kannalla. Perusteluja tälle kannalle on monia. Pääkaupunkiseutu tarvitsee toimivan varakentän, eikä Malmin kentän korvaajaa ole löytynyt. Alueella on huomattava virkistyskäyttöä. Omassa harkinnassani painaa myös asukkaiden mielipide, sen kuuleminen on tärkeää. Ymmärrän myös ilmailuharrastajien tarpeet ja arvosta alueen kulttuurihistoriallisia arvoja. Helsinki tarvitsee uusia asuntoja, mutta Malmin alueen hyödyntäminen asutukseen olisi ilmeisen kallis vaihtoehto. Eli parempiakin vaihtoehtoja tähän löytyy.

Koulukiusaaminen on yksi viimeaikojen keskustelunaiheita. Mikä mielestäsi on tilanne, jolloin tilanteeseen pitäisi puuttua ja kenellä on vastuu? Panostetaanko koulussa riittävästi erilaisuuden hyväksymiseen, koska siitähän on usein kysymys?

- Sivustaseuraaja

Koulukiusaaminen on valitettavan suuri ongelma. Tavoitteena on aina oltava kiusaamaton koulu, jossa jokainen voi olla oma itsensä, toteuttaa itseään ja opiskella tai tehdä työnsä hyvässä ilmapiirissä. Olen siis nollatoleranssin kannalla. Erilaisuuden ymmärtäminen on vielä vaiheessa kouluissa. Siksi siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Koulut ja niiden asiantuntijat varmasti pyrkivät tekemään kaikkensa hyvän kouluilmapiirin luomiseksi, mutta heiltä puuttuu myös aikaa ja resursseja tähän työhön. Siksi koulujen menoista ei saa enää leikata. Kouluilla täytyy olla resurssit luoda hyvät olosuhteet lapsille.

Ensisijainen vastuu puuttumiseen on koulun aikuisilla eli opettajilla, opintojen ohjauksella, kouluterveydenhoidolla, johdolla ja muilla työntekijöillä. Jokaisen heistä täytyy nostaa asia esille, jos kiusaamista ilmenee. Olennaista on myös, että koulussa on toimivat prosessit asioiden eteenpäin viemiseen ja ratkaisemiseen.

Vastuuta on myös oppilailla ja opiskelijoilla sekä tietysti oppilaiden (alaikäisten) vanhemmilla. Koulun ja vanhempien täytyy keskustella koulun pelisäännöistä, jotka koskevat jokaista. Koulun oppilashuoltotyö on moniammatilista ja on tärkeää, että eri alojen ammattilaiset toimivat esimerkiksi kiusaamistapauksissa hyvin yhteen. Tärkeää on myös se, että koulussa huomioidaan lasten erilaiset tarpeet.

Lapsen tuen tarvetta ja tuen järjestämistä käsitellään moniammatillisessa oppilashuoltoryhmässä vähintäänkin tuen muotojen nivelkohdissa, kuten tehostetun tuen ja erityisen tuen aloittamista tai lopettamista arvioitaessa. Moniammatillisessa työryhmässä päästään jakamaan eri tahojen tietoja lapsen taidoista ja kehityksestä sekä miettimään asioita eri näkökulmista.

Kouluissa ryhmässä toimii usein koulun rehtori, koulupsykologi, koulukuraattori, kouluterveydenhoitaja, erityisopettaja sekä asianomainen opettaja. Tarpeen mukaan ryhmään voidaan kutsua myös muita asiantuntijoita ja lapsen huoltajat.

Myös oppilaat (ylemmillä kouluasteilla opiskelijat) on otettava mukaan työhön ja miettimään koulun pelisääntöjä. Tästä työstä on saatu hyviä kokemuksia. On tärkeää, että lapset tiedostavat jo pienenä myös oman vastuunsa hyvästä työskentelyilmapiiristä.

Itse vahvistaisin kouluissa tehtävän nuorisotyön roolia. Se on keino edistää hyvää kouluilmapiiriä kokonaisvaltaisesti. Siinä olennaista on lasten oman itsetunnon ja osallisuuden vahvista. Osallistavan toiminnan avulla lapset huomaavat, että he voivat vaikuttaa asioihin. Tämä lisää sitoutumista mm. kiusaamattomuus linjauksiin. Kouluissa tehtävä nuorisotyö on myös hyvää syrjäytymisen ennaltaehkäisyä.

Puhut kauniisti, että erilaisuus on yhteiskunnallinen rikkaus. Mitä tarkoitat tuolla? Mitä olet mieltä työperäisestä maahanmuutosta? Entä mitä mieltä olet rikoksiin syyllistyvien maahanmuuttajien karkotuksesta maasta?

- Vilma

Meistä kukin on erilainen. Eri värinen, tunnustaa eri uskontoa tai ei mitään, meillä voi olla erilaisia vammoja, erilainen seksuaalinen suuntautuminen ja erilaisia arvoja. Kaikkien erilaisuutta on kunnioitettava. Samoin kaikkien arvoja, jokaisen on myös sitouduttava toisen – erilaistenkin – arvojen kunnioittamiseen. Lähtökohtana on tietysti myös toimiminen demokraattisen yhteiskunnan pelisääntöjen mukaisesti.

Olennaista on kohdella kaikkia yhdenvertaisesti ja antaa kaikille samat mahdollisuudet menestyä. Esimerkiksi vammaisten osalta tämä tarkoittaa sitä, että he tarvitsevat erityispalveluja ja tukea. Haluaisin puhua mahdollisuuksien tasa-arvosta. Esimerkiksi siitä, että jokainen lapsi voi käydä hyvää koulua vanhempien varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta.

Tärkeää on, että lainsäädäntömme on ajantasalla ja tarjoaa nämä erilaiset mahdollisuudet. Siksi esimerkiksi kannatan tasa-arvoista avioliittolakia.

Rikkaus syntyy siitä, että erilaiset ihmiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään, jakavat ajatuksiaan ja kehittävät yhteiskuntaa. Samanlaisesti ajattelevien ”kerhot” eivät ole yhtä dynaamisia. Tämä näkyy hyvin esimerkiksi työyhteisöissä. Niissäkin tarvitaan erilaista osaamista, eri näkökulmia ja erilaisia rooleja jne.

Suomi ei pärjää kansainvälisessä kilpailussa eristäytymällä. Tarvisemme avoimen ja vapaamielisen, tasa-arvoisen yhteiskunnan, joka on tiiviissä kanssäkäymisessä, verkostoissa, globaalien kumppaneiden kanssa. Tähän kuuluu ihmisten ja ajatusten vapaa liikkuminen. Pääomat, tuotteet ja palvelut liikkuvat joka tapauksessa. Suomi voi menestyä vain jos sillä on oikeaa osaamista, tietoa ja innovaatioita. Vaikka koulutusjärjestelmämme onkin edelleen hyvätasoinen ja tuottaa hyviä osaajia, emme ole omavaraisia. Tarvitsemme myös kansainvälisiä osaajia Suomeen, tarvitsemme uusia ajatuksia. Vain siten voimme menestyä ja turvata Suomessa jo asuvienkin työllisyyden ja hyvinvoinnin.

Tilannetta voi verrata veteen. Seisova vesi menee pahaksi, virtaava vesi pysyy raikkaana. Jos ympäristö on kunnoss!

Globalisaatio, yritysten kansainvälinen toiminta on fakta. Emme pääse sitä karkuun. Siksi on syytä olla aktiivinen ja hakea yhteistyötä. Sen avulla voimme pärjätä, luoda uutta työtä kansalaisillemme ja varmistaa hyvinvointipalvelujen säilyminen. Avoimuuteen kuuluu myös se, että haemme Suomeen osaamista kansainvälisesti. Siksi kannata työperäistä maahanmuuttoa.

Sitten nämä rikokset. Lait ovat tietysti myös samat kaikille ja niitä pitää kaikkien noudattaa. Sama kohtelu kaikille. Ulkomaalainen henkilö voidaan karkoittaa maasta jos hän on syyllistynyt Suomessa rikokseen. Minusta tämä on hyvä. Lisäksi henkilölle voidaan määrätä maahantulokielto, jos hänen katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle esimerkiksi tekemiensä rikosten perusteella.

En näe syytä kiristää lainsäädäntöä yleisesti. Kansainvälisen terrorismin vähentäminen on haastava kysymys. Siksi seuraavan eduskunnan on mielestäni mietittävä, miten tulisi toimia kansainväliseen terrorismiin ulkomailla osallistuneiden kohdalla. Heidän osaltaan voidaan tarvita tiukennuksia.

Vastauksesta tuli pitkä, mutta kysymys oli tärkeä ja halusin vastata siihen perusteellisemmin.

Millä eväillä saisit Suomen nousuun? Mitkä ovat sinun viestisi yrittäjille? Nimenomaan pienyrittäjille?

- Vilma

Erittäin tärkeä kysymys. Pienyrittäjät ovat keskeisessä roolissa, kun ratkaisemme Suomen ongelmia, oli sitten kyse uuden kasvun luomisesta tai työllisyyden parantamisesta. Useammat tutkimukset korostavat sitä, että pk-yritykset luovat varmimmin uusia työpaikkoja tulevaisuudessa. Unohtaa ei pidä myöskään yksinyrittäjiä, freelancereita ja ammatinharjoittajia.

Pienyrittäjien tukemiseksi pitää tehdä monia asioita. Tässä mielestäni keskeisimpiä:

– yritysverotusta tulee lieventää ja yrittäjän riskinottoa ja työllistämiskykyä parantaa, tässäkin osioissa on monta eri keinoa, kuten esim.: henkilöyhtiöille tulee kohdistaa 5 prosentin yrittäjävähennys, alv-rajaa pitää nostaa, perhevapaakustannusten tasaamista siten, että työnantajalle maksetaa 2500 euron kertakorvaus äitiyslomalle jäävää kohti, työttömän ryhtyessä yrittäjäksi ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan maksamista tulisi jatkaa määräajan, strattirahan edellytyksiä on parannetta.

– pk-yrityksille suunnattuja rahoitusvälineitä on kehitettävä niin, että kasvuhakuiset yritykset voivat investoida ja kehittää toimintaansa

– yrittäjien velkajärjestelyt (yrityssaneeraus) täytyy mahdollistaa, jotta vaikeuksiin joutuneella yrittäjällä on mahdollista pelastaa elinkelpoinen yritystoimintansa. Tällä hetkellä konkurssista voi muodostua vuosien, jopa vuosikymmenien, riippa ja häpeä. Meillä on edelleen 90-luvun laman johdosta

– erilaisia lupakäytäntöjä ja normeja tulee karsia. Yritäjän palvelu on parannettava viranomaisten yhteistyötä lisäämällä. Viranomaisten tulee luoda yksi ”luukku”, johon yrittäjä voi toimittaa häneltä vaadittavat tiedot. Viranomaisten tehtävänä on sitten varmistaa, että tieto siirtyy kaikille tarvitsijoille. Tällä hetkellä yrittäjät joutuvat tuottamaan samaa tietoa eri viranomaisille moneen kertaan. Kaikki tämä vie aikaa yrittämiseltä ja sen kehittämiseltä.

Olennaista on varmaan se, että yrittäjille luodaan ennakoitava ja yrittämistä tukeva toimintaympäristö. Nyt säännökset ja verotuskäytännöt muuttuvat äkillisesti. Yrittäjä, joka riskin ottaa, täytyy voida luottaa, että tilanne ei viranomaisten taholta muutu koko ajan. Lisäksi täytyy tietysti kannustaa ihmisiä yrittäjiksi ja nostaa heidän arvostustaan. Tämä ei tietenkään tapahdu ilman konreettisia tekoja yrittämisen tukemiseksi.

Pitäisikö työntekijän pystyä purkamaan määräaikaisen työsopimuksensa mikäli hän saisi vakituisen työpaikan jostain muualta, varsinkin kun yrityksessä on YT-neuvotteluissa päädytty siihen, ettei määräaikaisia työsopimuksia uudisteta?

- Tuula

Ymmärrän hankalan tilanteen kysymyksesi taustalla. Kysymys on vaikea, koska työntekijän purkuoikeus voi viedä ojasta allikkoon. Miksi? Yritän avata asiaa hiukan laajemmin.

Aluksi hiukan nykytilanteen pohdintaa, sitten lopussa ajatus tulevasta.

Määräaikainen työsopimus sitoo molempia osapuolia sovitun määräajan päättymiseen asti. Määräaikaisen työsopimuksen voi irtisanoa vain, jos irtisanomismahdollisuudesta on sovittu työsopimuksessa. Viittä vuotta pidemmäksi ajaksi tehty määräaikainen työsopimus on kuitenkin irtisanottavissa viiden vuoden kuluttua sopimuksen tekemisestä, vaikka irtisanomismahdollisuudesta ei olisikaan sovittu.

Määräaikainen työsopimus on työntekijän kannalta heikompi, kuin vakituinen työsuhde. Tämän vastapainoksi on hyvä muistaa, että määräaikainen työsopimus on esimerkiksi YT-tilanteessa vahvempi kuin vakituinen työsuhde.

Määräaikainenkin työsopimus voidaan kuitenkin milloin tahansa päättää, jos päättämisestä sovitaan työntekijän ja työnantajan välillä. Lähes poikkeuksetta määräaikainen työsopimus päätetään yhdessä sopimalla, jos työntekijä tätä pyytää. Tätä kannattaa minusta tässäkin tilanteessa yrittää.

Työntekijällä on myös oikeus päättää määräaikainen työsopimus heti, jos työnantaja rikkoo tai laiminlyö vakavasti velvoitteitaan, kuten velvollisuutta huolehtia työntekijöiden työturvallisuudesta.

Edellä kuvatun perusteella olen sitä mieltä, että olisi syytä harkita, pitäisikö määräaikaisen työsuhteen purkaminen tehdä mahdolliseksi erityisen painavista syistä. Erityisen painavat syyt pitäisi tiettysti pystyä määrittelemään tarkasti, jotta asiaa voisi lähteä perustelemaan.

Olisin tässä kuitenkin varovainen, koska jos määräaikaisen työsopimuksen purkaminen tehdään mahdolliseksi työntekijälle syntyy helposti tilanne, jossa myös työnantajalle vaaditaan sama oikeus. Tällöin määräaikasessa työsuhteessa olevan tilanne voi käydä nykyistäkin turvattomammaksi.

Mitä mieltä olet seuraavista väitteistä: 1) yritystuista on päästävä eroon sillä ne vääristävät kilpailua, 2) jos yritys kouluttaa henkilökuntaansa niin sillä tulee olla mahdollisuus sitouttaa henkilökunta omaan palvelukseensa. Muutoin voi käydä niin että henkilöstö karkaa kilpailijalle heti kun kalliit koulutukset on toinen yrittäjä kustantanut.

- Yrittäjä

Kysyjä on oikealla asialla.

1) Yritystuet on syytä käydä läpi ja karsia ne, jotka ovat tehottomia tai vääristävät kilpailua. Yrityksiä on tarpeen tukea lähinnä silloin, kun ne ovat ideavaiheessa, aloittamassa tai vasta kehittävät tuotteitaan tai ovat hakemassa selkeää kansainvälistymistä ja sitä kautta kasvua. Valitettava monet tuet eivät tuota haluttuja vaikutuksia ja sotkevat kilpailua. Yritystukiviidakko pitää sisällään myös päällekkäisiä tukia. Tämä on kilpailutilanteen kannalta kaikista huonoin tilanne. Nämä tuet täytyy tietysti poistaa.

Sen sijaan voisin kohdentaa näistä tuista saatuja varoja esim. ikääntyvän työntekijän sotu-maksujen alentamiseen tai kouluttamiseen, koska näin voitaisiin tukea heidän työlllisyyttään.

2) Henkilöstön kouluttaminen on tärkeää ja sitä pitäisi tukea kaikkien yritysten osalta. Helpointa olisi antaa yrityksille henkilöstökoulutuksesta jonkinlainen verohelpotus. Huolesi on ymmärrettävä, sillä henkilöstön osaaminen on yritysten tärkeintä pääomaa. Asian hoitamiseen on olemassa välineitä. Yritykset voivat jo nyt sitouttaa kouluttamansa (ja maksamansa) henkilöstöä kohtuulliseksi ajaksi yritykseen. Tästä pitää vain tehdä sopimus jo ennen koulutusta. Sopimus ei voi tietenkään olla määrättömän pitkä ja voi liittyä vain koulutuksiin, joilla on selkeää lisä-arvoa työntekijälle ja hänen jatkotyöllistymiselleen. Eli näistä asioista kannattaa keskustella henkilöstön kanssa ennen koulutuksia. Sopimus ei koske normaalia henkilöstökoulutusta.