Deprecated: Function create_function() is deprecated in /var/www/fs3/54/tapiohut/public_html/wp-content/plugins/ninja-forms/includes/widget.php on line 118

Deprecated: Function create_function() is deprecated in /var/www/fs3/54/tapiohut/public_html/wp-content/plugins/simplified-social-share/lr-social-sharing/includes/widgets/loginradius_horizontal_share_widget.php on line 92

Deprecated: Function create_function() is deprecated in /var/www/fs3/54/tapiohut/public_html/wp-content/plugins/simplified-social-share/lr-social-sharing/includes/widgets/loginradius_vertical_share_widget.php on line 70

Deprecated: Function create_function() is deprecated in /var/www/fs3/54/tapiohut/public_html/wp-includes/pomo/translations.php on line 202

Deprecated: Function create_function() is deprecated in /var/www/fs3/54/tapiohut/public_html/wp-includes/pomo/translations.php on line 202
Siilot nurin - Tapio Huttula

Siilot nurin

Viime päivinä keskustelu palvelujen järjestämisestä ja esimerkiksi sote-uudistuksesta on kääntynyt keskusteluksi ministeriöiden määrästä. Keskusta haluaa vähentää ministeriöiden määrää ja tehostaa sitä kautta hallintoa.

Asiassa on toinenkin puoli. Valtioneuvoston täytyy työskennellä kollegiona. Viimeisten hallitusten aikana hallitus on muodostettu kuin feodaaliajan läänityslaitos. Hallituspuolueet ovat jakaneet ministeriöt läänityksinä ja kukin herra tai rouva on saanut huseerata tontillaan miten sattuu. Ja jälki on sitten vaihdellut. Hurjinta meno on ollut poliittisten nimitysten kohdalla.

Tällaiseen malliin ei ole enää Suomessa varaa. Tarvitaan tehokasta yhteistyötä hallinnonalojen välillä niin, että hallituksen ajamat uudistukset saadaan toimeenpantua. Yhteiskunnalliset ongelmat ovat moniulotteisia. Niiden ratkaisu ei saa törmätä hallinnonalarajoihin. Tuleva hallitus ei saa sortua ministeriöiden reviirien puolustajaksi aikana, jolloin Suomi on uudistettava.

Yksi esimerkki on koulutus ja laajemmin ajateltuna kansalaisten osaamisen kehittäminen koulutusjärjestelmässä ja työelämässä. Tällä hetkellä opetus- ja kulttuuriministeriöllä ei ole mahdollisuuksia luoda asiasta kokonaisnäkemystä ja ohjata osaamispolitiikkaa.

Osa koulutukseen liittyvistä asioista ja resursseista on työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alalla. Työvoimapoliittinen koulutus ja siihen liittyvät resurssit olisi järkevää siirtää samaan ministeriöön muun koulutuksen kansa. Samoin sosiaali- ja terveysministeriö ja muut sektoriministeriöt vahtivat omien alojensa osaamisen kehittämistä tavalla, joka ei ole omiaan lisäämään elinkeinoelämän ja toimialojen dynaamisuutta.

Hyvä esimerkki hallinnon siiloihin jumittuneesta uudistushankkeesta oli ns. AKKU-uudistus, eli aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus. Siitä ei tullut lopulta juuri mitään. Tärkein syy tähän oli monien asiantuntijoiden näkemyksen mukaan ministereiden valtiosihteerit, jotka toimivat hankkeessa sektorinsa reviirinvartijoina, ei uudistuksen edistäjinä. Tämän tyyppisiä esimerkkejä löytyy lukuisia. Kuka muistaa esimerkiksi tietoyhteiskuntahankkeen, joka hyvän strategian jälkeen hyytyi ministeriöiden sokkeloihin?

Siiloitunut hallintomme kuluttaa tällä hetkellä niin inhimillisiä kuin taloudellisia voimavaroja. Samalla siiloutuminen estää laaja-alaisten uudistusten läpiviennin. Ratkaisuja on useampiakin.

 Miten voidaan edetä?

Kaikkien ministeriöiden yhdistäminen suoraan valtioneuvoston alaisuuteen poistaisi uudistuksia syövät hallinnolliset kuilut. Samalla tulisi uusia myös aluehallinnon toteutus ja ministeriöiden ohjaus. Yhdistettynä sosiaali- ja terveysuusistukseen näin voisi muodostua vahva maakunta-malli vaaleineen ja verotusoikeuksineen.

Toinen vaihtoehto on valtioneuvoston kollegiaaliseen ja ns. “ilmiöpohjaiseen” johtamiseen yhdistetyt vahvat poikkihallinnolliset poliittiset ohjelma. Niiden avulla olisi mahdollista ajaa läpi vaikeatkin uudistukset.

Kolmas, jonkinlainen välimalli, voisi olla ministeriörakenteen uudistus. Tällöin muodostettaisiin ministeriöt uudelleen nykyajan tarpeista lähtien. Minä uskon, että Suomi tarvitsee uudistusministeriöitä. Tästä näkökulmasta löydän ainakin seuraavat luontevat kokonaisuudet. Samalla ehdotukset ovat kannanottoja mainittujen asioiden puolesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriöön ympärille muodostettaisiin uusi osaamisen kehittämiseen ja innovaatioiden tukemiseen painottunut ns. Tulevaisuusministeriö. Tämä toteutettaisiin liittämällä opetus- ja kulttuuriministeriöön nykyisen työ- ja elinkeinoministeriön työelämän osaamispalvelut, maahanmuuttajien kotouttaminen ja innovaatiopolitiikka. Lisäksi ministeriöön siirrettäisiin valtioneuvoston kansliasta sektoritutkimuksen tavoitteiden yhteensovittaminen ja strategisen tutkimuksen rahoitus.

Tällöin ministeriöiden välillä päästäisiin lähemmäs tilaaja- tuottajamallia, jossa tulevaisuusministeriö vastaisi osaamisen ja innovaatioiden tuottamisen ohjauksesta ja tuotannon varmistamisesta ja uusi työelämäministeriö sekä osin elinkeinoministeriö tilaajana tarpeiden määrittelystä.

Ympäristöministeriötä ei lakkautettaisi vaan päinvastoin vahvistettaisiin luomalla siitä ympäristö, elintarviketurvallisuus, eläinsuojelu ja kulttajakysymyksiin keskittynyt kokonaisuus. Ministeriöllä olisi selkeästi luonnon, kuluttajien ja eläinten suojelun painopiste. Samalla se muodostaisi vastapainon uudelle elinkeinoministeriölle.

Tämä tapahtuisi siirtämällä nykyisestä työ- ja elinkeinoministeriön toiminnoista kuluttajapolitiikka, kilpailupolitiikka ja teknisen lainsäädännön asiat sekä nykyisestä maa- ja metsätalousministeriöstä luonnon virkistyskäyttöön, luonnonvaroihin, elintarviketurvallisuuteen ja eläin- ja kasvinterveyteen liittyvät asiat.

Uusi työelämäministeriö vastaisi uuden entistä dynaamisemman ja turvallisemman työelämän kehittämisestä. Se muodostettaisiin nykyisen työ- ja elinkeinoministeriö työllisyys, työvoimapolitiikkaa, työympäristöä, yrityspalveluja sekä työehtosopimuksia ja työriitoja koskevista asiakokonaisuuksista sekä sosiaali- ja terveysministeriön työelämä ja tasa-arvo asioista.

Olennaista olisi, että työelämäkysymykset nähtäisiin omana kokonaisuutena eikä elinkeinopolitiikalle tai sosiaali- ja terveyspolitiikalle alisteisina. Näin saataisiin vauhtia suomalaisen työelämän kehittämiseen. Tällä olisi suora vaikutus myös työyhteisöjen kehittämiseen ja sitä kautta suomalaisen työn kilpailukykyyn.

Uuteen elinkeinoministeriöön jäisivät loput nykyisen työ- ja elinkeinoministeriön tehtävät, minkä lisäksi siihen liitettäisiin loput maa- ja metsätalousministeriön tehtävistä. Näin kaikki elinkeinopolitiikkaan ja yrittäjyyden tukemiseen liittyvät asiat olisivat samassa ministeriössä.

Lopputuloksena olisi nykyinen määrä ministeriöitä, mutta tehokkaammin jäsenneltynä. Tällä tavoin hallitus voisi myös paremmin asettaa niille yhteiskunnan kehittämiseen liittyviä tavoitteita.