Deprecated: Function create_function() is deprecated in /var/www/fs3/54/tapiohut/public_html/wp-content/plugins/ninja-forms/includes/widget.php on line 118

Deprecated: Function create_function() is deprecated in /var/www/fs3/54/tapiohut/public_html/wp-content/plugins/simplified-social-share/lr-social-sharing/includes/widgets/loginradius_horizontal_share_widget.php on line 92

Deprecated: Function create_function() is deprecated in /var/www/fs3/54/tapiohut/public_html/wp-content/plugins/simplified-social-share/lr-social-sharing/includes/widgets/loginradius_vertical_share_widget.php on line 70

Deprecated: Function create_function() is deprecated in /var/www/fs3/54/tapiohut/public_html/wp-includes/pomo/translations.php on line 202

Deprecated: Function create_function() is deprecated in /var/www/fs3/54/tapiohut/public_html/wp-includes/pomo/translations.php on line 202
Työperäinen maahanmuutto turvaa hyvinvointipalvelut - Tapio Huttula

Työperäinen maahanmuutto turvaa hyvinvointipalvelut

Moni sivuillani vieraillut on kysynyt maahanmuuttokannastani. Kannatan sekä työperäisen maahanmuuton lisäämistä että pakolaiskiintiön kasvattamista. Päätin kirjoittaa aiheesta blogitekstin, koska aihe on selkeästi herättänyt kiinnostusta ja kysymyksiä.

Aluksi hiukan taustatietoja.

Maahanmuuttovirasto myönsi vuonna 2014 yhteensä 20 371 ns. ensimmäistä oleskelulupaa Suomeen. Oleskeluluvat jakautuivat hakuperusteittain seuraavasti: perhe (perheen yhdistäminen) 6 774, opiskelu 5 661, työ 5 062, kansainvälinen suojelu 1 346, kiintiöpakolaiset 1 030, paluumuutto 276 ja muut 272. Suomen kansalaisuuden sai vuonna 2014 yhteensä 8 499 henkilöä.

Suomen ikäpyramidi on vääristymässä nopeasti. Sodan jälkeen syntyneistä suurista ikäluokista jo suurin osa on eläkkeellä. Tällä hetkellä työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat selkeästi niitä pienempiä. Tämä heijastuu myös ns. huoltosuhteeseen eli siihen, paljonko vanhuksia ja lapsia on suhteessa työikäiseen väestöön (18-67-vuotiaita).

Tilastokeskuksen mukaan vuodesta 1987 lähtien tämä väestöllinen huoltosuhde on pysynyt yli 50:ssä, eli lapsia ja vanhuksia on ollut noin 50 sataa työikäistä kohden. Vuonna 2011 huoltosuhde on noussut 53:een. Vuodelta 2012 olevan uusimman väestöennusteen mukaan jo vuonna 2020 koko maan huoltosuhteen arvioidaan olevan 62,8 ja vuonna 2030 yli 70. Siis jos mitään ei tehdä.

Lukuja tarkasteltaessa täytyy lisäksi muistaa, että osa 18-67-vuotiaista on työttömänä, opiskelemassa, varusmiespalveluksessa, äitiys- tai perhevapaalla, sairaus- tai työkyvyttömyyseläkkeellä tai muuten pois työvoimasta. Tätä kautta päästäänkin toiseen tunnuslukuun eli taloudelliseen huoltosuhteeseen. Se vertaa työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrää työllisten määrään. Taloudellinen huoltosuhde on ollut pitkään yli 100 eli työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia on ollut yli 100 sataa työssä olevaa kohti. 1990-luvun laman aikana suhde oli heikoimmillaan yli 150. Huoltosuhteen heikkeneminen on näköpiirissä eläköitymiskehityksen myötä.

Tämä on se tausta, minkä takia suhtaudun työperäisen maahanmuuton lisäämiseen lähtökohtaisesti positiivisesti. Meillä ei ole mahdollisuuksia ylläpitää hyvinvointipalvelujamme nykyisellä tasolla, jos meillä ei ole riittävästi työikäisiä töissä. Esimerkiksi arvioitu sosiaali- ja terveyspalveluiden henkilöstötarve on vuosikymmenen sisällä niin suuri, että lähes koko nuorisoikäluokka pitäisi suunnata alalle. Näin ei tietenkään voida tehdä. Siksi tarvitaan toimintatapojen kehittämistä, teknologian hyödyntämistä jne., mutta myös työvoiman lisäämistä.

Tämän lisäksi meidän täytyy kantaa osamme kansainvälisen hädän lievittämisessä. Siksi kannatan pakolaiskiintiöiden kasvattamista. Pakolaiskiintiöt ovat hallittu tapa hoitaa solidaarisuutta.

Ongelmiin pitää puuttua ja ratkaista ne

Maahanmuuttokantaani kysyneet ovat tehneet hyviä havaintoja nykyisen maahanmuuttopolitiikan ongelmista. Niitä on, se on suoraan myönnettävä. Maahanmuuttajien kotouttaminen ei ole onnistunut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Maahanmuuttajien työllisyystilanne on ns. kantaväestöä huonompi, merkkejä ghettoutumisesta on olemassa jne. Ymmärrän nämä näkökulmat. Ongelmiin pitääkin puuttua ja tarvittaessa muuttaa maahanmuuttopolitiikkaamme.

Hyvä on myös katsoa naapuriin, esimerkiksi Ruotsiin, jossa on kokemusta maahanmuutosta on pidemmältä ajalta. Naapurissa tehdyistä virheistä voi ja pitää oppia. Ongelmilta ei pidä sulkea silmiä, mutta ei saa myöskään antautua pelonlietsojien armoille. Yhteiskunta ei mene eteenpäin ellei asioihin uskalleta puuttua ja viedä tarvittavia muutoksia eteenpäin.

Eräs kommentoijista kirjoitti hyvin: ”Minulle tärkeintä on kotoutumisen onnistuminen ja maahanmuuttajia saa tulla sitä mukaa kun heitä voidaan onnistuneesti kotouttaa ja työllistää. Syrjäytymään tuomisessa ei ole mitään mieltä.” Juuri näin.

Maahanmuuttokeskustelun ongelma on pitkälti se, että sen sisällä puhutaan hyvin erilaisista asioista. Itse haluan korostaa työperäisen maahanmuuton merkitystä, koska se on monella tapaa vastaus meidän työmarkkinoidemme työvoimapulan ongelmiin ja elinkeinoelämän luovuuden, uusiutumisen ja elinvoimaisuuden haasteisiin. Politiikkaa pitää myös tehdä sekä tässä hetkessä olemassa olevia ongelmia ratkoen, että pidemmällä aikavälillä tulevaisuutta rakentaen.

Työn määrän lisääminen on hyvinvoinnin lisäämistä

Työperäinen maahanmuutto tapahtuu lähtökohtaisesti yritysten tarpeista. Niillä on tarve kehittää toimintaansa ja saada uutta ja parasta mahdollista osaamista. Miksi sitä ei sallittaisi? Hyvä osaaminen vie yritystä eteenpäin ja luo työtä myös muille. Mikään yritys ei lähde heppoisin perustein ulkomaiseen rekrytointiin. Jokainen yritys tietää, että ulkomailta rekrytointi on haastavaa. Siksi ne rekrytoivat varmasti kotimaasta, jos osaajia löytyy. Aina ei löydy.

Pakolaiskiintiön nostaminen on taas inhimillisyyskysymys. Meillä on velvollisuus yhtenä maailman rikkaimmista maista kantaa nykyistä suurempaa vastuuta kaikista hädänalaisimpien auttamisesta. Pakolaisia pitää toki auttaa pääsääntöisesti lähtömaissaan tai niiden lähiympäristössä, mutta on selvää, että osa pakolaisista tarvitsee turvapaikkaa tai sellaista apua, jota vain Suomen kaltainen maa voi tarjota. Pakolaistenkin osalta täytyy tietysti varmistaa osallisuus ja pääsy työelämään. Heidän lähtökohdistaan se voi tietysti viedä pidempään kuin työperäisillä muuttajilla.

Sitten on vielä kotimaisen työttömyyden näkökulma. En pidä kestävänä sitä perustelua, että maahanmuuttoa ei pitäisi lisätä niin kauan kuin meillä on ”omiakin” työttömiä.

Totta kai meidän pitää pyrkiä työllistämään kaikki nykyiset työttömämme. Ongelma vain on, että työvoiman kysyntää on monenlaista eivätkä kaikki työvoimantarpeet tule täytettyä nykyisillä työttömänä olevilla. He ovat työttömänä juuri siksi, että heidän osaamisensa ja työvoiman tarpeet eivät kohtaa. Siksi tarvitaan työvoiman ulkopuolella tällä hetkellä olevien houkuttelua töihin. Siksi tarvitaan myös ulkomaalaisten osaajien rekrytointia Suomeen. Siksi tarvitaan työttömänä olevien osaamisen parantamista eli jatko- ja täydennyskoulutusta.

Yhtälö on mielestäni varsin yksinkertainen. Työllisten määrän kasvaessa lisääntyy kaikkien hyvinvointi, koska uusi työ generoi työtä myös niille, jotka eivät tällä hetkellä löydä töitä.

Äänekoskelle suunniteltu, ja toivottavasti toteutuva, biotuotetehdas on hyvä esimerkki tästä. Tehtaan synnyttäminen edellyttää tutkimustietoa, uusia innovaatioita ja kehittämisosaamista, jotta tehdas saadaan pystyyn, tuotteet kehitettyä, tuotteistettua ja markkinoitua. Jos tällaista osaamista ei olisi, ei syntyisi tehtaan ympärille muita työmahdollisuuksiakaan.

Tehtaan vaikutus heijastuu metsän jalostukseen ja korjuuseen. Tarvitaan pitkä ja toimiva logistiikkaketju metsästä tehtaalle, joka varmistaa, että tarvittava biomassa on tehtaan käytössä tasaisesti. Tämä edellyttää tieinvestointeja ja muun infran rakentamista, mikä taas tarjoaa rakentamisvaiheessa monille rakennusalan ammattilaisille töitä. Toimiessaan tehdas taas tarvitsee monenlaisia huolto-, siivous-, ravintola- ja muita tukipalveluita pyöriäkseen. Näin osaaminen lisää työtä laajalle.

Kysymykseni siis kuuluu: eikö tehtaan suunnittelija saisi rekrytoida osaajia ulkomailta, jos jokin osa ketjusta puuttuisi? Minusta tähän kysymykseen on helppo vastata.

Työn määrän lisääntyminen lisää yhteiskunnan verotuloja, joilla hoidetaan huoltosuhdetta ja hyvinvointipalveluja. Siksi on olennaista pyrkiä nostamaan työllisten määrää. Ei ole Suomen etu, että maassa jää työtä tekemättä sen takia, että meillä ei ole oikeaa työvoimaa tai sitä on liian vähän.

Tärkeää on myös korostaa sitä, että maahanmuuttajia on hyvin erilaisia. Jokainen ryhmä tarvitsee omat toimenpiteensä ja jokainen maahanmuuttaja yksilöllisen kohtelun. Maahanmuuttokysymyksessä on myös ulottuvuuksia, jotka saattavat vaatia nykynormien kiristämistä.

Systemaattinen ohjelma

Maahanmuutto on otettava seuraavan hallitusohjelman agendalle. Nykytilanteeseen liittyvien ongelmien vuoksi ohjelma pitäisi olla mielestäni kaksivaiheinen. Osa asioista pitäisi tehdä heti, osa myöhemmin, kun kotouttaminen ja työmarkkinat toimivat kunnolla. Olennaista on löytää maahanmuuttokysymyksen hoitamiseen riittävästi resursseja, koska se on investointi tulevaan.

Maahanmuutosta on todettava vielä se itsestään selvä asia, että Suomi muuttuu kun se monikulttuuristuu. On tärkeää, että maahanmuuttajat kotoutuvat ja omaksuvat meidän yhteiskuntamme normiston. Samalla kuitenkin myös yhteiskunta muuttuu ja meidän ns. ”kantaväestön” täytyy muuttaa käyttäytymistämme. Uusien kansalaisten myötä myös normisto muuttuu ja kehittyy, mikä on aivan luonnollinen uudistumisen seuraus.

Tämä ei tietenkään tarkoita omien arvojen ja kulttuurin väheksymistä, vaan sen ymmärtämistä että yhteiskunta on aiempaa moniulotteisempi ja moniarvoisempi. Kun tämä erilaisuus ymmärretään ja sitä kunnioitetaan voidaan luoda yhdessä myös se uusi normisto, jota edellytetään monikulttuurisen yhteiskunnan toimivuudelta.

Tässä prosessissa Suomi on eikä se voi sitä väistää. Sellaista on globalisaatio Jussiseni. Avoin, demokraattinen ja kansainvälisesti aktiivinen Suomi on mielestäni ainoa mahdollinen suunta Suomelle!

Tässä luonnostelua systemaattisen ohjelman rungoksi ja pohdinnan virittämiseksi. Asia on moniulotteinen ja listauksessa ei ole varmastikaan huomioitu kaikki näkökulmat. Siksi toisessa vaiheessa esitetyn integraatio-ohjelman valmistelu täytyy aloittaa mahdollisimman pian laaja-alaisena asiantuntijavalmisteluna.

Mahdollisimman nopeasti (heti) toteutettavat toimenpiteet:

  1. Oleskelulupien käsittelyn nopeuttaminen ja tehokas toimeenpano.
  2. Oleskeluluvan saaneiden kotoutuksen ja kielikoulutuksen tehostaminen. Tavoitteena, että jokainen maahanmuuttaja aloittaa kielikoulutuksen alle vuoden sisällä maahanmuutosta.
  3. Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten sitouttamista suomalaiseen työelämään parannetaan. Korkeakoulujen tulosmittariksi ulkomaalaisen tutkinnonsuorittajan Suomeen työllistyminen.
  4. Tarkistetaan perheenyhdistämisen perusteella tapahtuvan oleskelulupapäätösten kriteerit, jotta vältytään ylilyönneiltä.
  5. Aloitetaan kampanja työelämässä tapahtuvan syrjinnän ehkäisemiseksi.

Esimerkiksi vuoteen 2017 mennessä:

  1. Maahanmuuttajien koulutusmahdollisuuksien varmistaminen (erityistoimenpiteet). Luodaan malli, jolla ilman peruskoulutusta Suomeen tulleet integroidaan suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja muualla perus- tai ammatillisenkoulutuksen saaneille luodaan väylät ammatilliseen ja jatko- täydennyskoulutukseen. Näin varmistetaan ulkomaalaistaustaisten työllistymismahdollisuudet.
  2. Laaditaan integraatio-ohjelma, jolla vaikutetaan läpileikkaavasti maahanmuuttajien integroitumiseen Suomeen. Integraatiota voidaan tukea useiden ministeriöiden toimenpiteillä. Tärkeimmät toimenpiteet liittyvät kotouttamiseen, asuntopolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan (normaalin koulutusjärjestelmän sisällä) ja syrjäytymisen ehkäisyyn.
  3. Vapautetaan työperäinen maahanmuutto tarveharkinnasta.
  4. Nostetaan Suomen pakolaiskiintiö 1500 pakolaiseen (2015 kiintiö on 750) vuodessa.